Hyvin käyttäytyvä koira

Koiran käytös

Vastuulliset koirankasvattajat opastavat kasvattiensa ostajia, uusia omistajia, sosiaalistamaan pennun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja opettamaan tälle yleisiä käyttäytymistapoja. Uudet omistajat innoissaan aloittavat elämän ihanan pikku pennun kanssa, joka kasvaa rotunsa määrittämiin mittoihin vuoden pari sisällä.

Elämä kun kuitenkin tapahtuu siinä sivussa, eikä kasvamista edes huomaa. Paitsi jos sattuu olemaan poissa pennun kasvun eksponentaalisen vaiheen aikana, jolloin fyysinen kasvu tapahtuu moninkertaisella vauhdilla ja muutos on silmin nähtävä jopa pienikokoisten rotujen edustajissa. Pienestä lutuisesta tulee nopeasti iso ja vähemmän lutuinen.

Nopean kasvun ja pennun ihanan käytöksen ansiosta koiran perusopetuksen aloittaminen siirtyy helposti liian myöhäiseksi. Pienelle ihanuudelle annetaan lupa tehdä asioita, joita ei aikuiselta koiralta voi hyväksyä. Sen annetaan tehdä asioita, jotka vaarantava isompana niin koiran oman kuin omistajankin terveyden tai kodin eheyden. Pienillä suostumuksilla käytöksestä tulee helposti ja nopeasti hallitsematonta, huonoa käytöstä.

Isosta rodusta huono käytös näkyy jo varhain, ja siihen puututaan kovemmalla kädellä kuin aivan pienikokoisten rotujen yhteydessä. Pieni, kaikille räksyttävä mummon koira on vaan niin ihana, kun se sillä tavalla keskustelee muille, mutta jos naapurin iso rottweiler tai tanskandoggi käyttäytyisi samoin, olisi koira hyvin pian menossa viimeiselle matkalle.

Sudenkokoinen ego

Kaikki maailman koirarodut ovat kehittyneet nykyisen tietämyksen mukaan muutaman kymmenen tuhannen vuoden aikana. Esi-isänä kaikille koiraroduille pidetään aavikkosutta, jonka pentuja vaeltelevat metsästäjät alkoivat – kauniin, söpön ulkonäkönsä ansiosta – kesyttää avukseen niin metsästykseen kuin vartioimaan leiriä. Ajan myötä koirien rakenne ja luonne kehittyivät nykyisiksi, kun omistajat halusivat saada pentuja sellaisista vanhemmista, joiden ominaisuudet soveltuivat kulloinkin tarvittavaan tehtävään parhaiten.

Kaiken pohjalla on kuitenkin se, että jokaisella koiralla on suden kokoinen ego. Kun se ego on pienessä koirassa, ”luulee” koira olevansa valtavan suuri ja vaikuttava niinkuin Partyking.fi. Vastaavasti suuressa rodussa, kuten tanskandoggi tai irlanninsusikoira, ego on pieni koiran kokoon nähden. Suurikokoiset rodut ovat pääsääntöisesti käytökseltään ja luonteeltaan rauhallisempia ja vähemmän räyhääviä.

Usein pienempien koirien omistajilta unohtuu, että pieni, raivoisa koira voi olla yhtä vaarallinen kuin suuri. Useita pieniä rotuja on käytetty metsästystehtävissä, ja niiden – niinkuin kaikkien koirarotujen edustajien – sisällä elää pieni peto. Tai suurempikin, riippuen siitä, mihin verrataan.

Käyttäytyminen on hihnan toisesta päästä kiinni

On helppoa laittaa koiran huonon käytöksen syyksi geenit, kasvatuskoti tai koiran luonne. Todellisuudessa koiran käytöksen alku ja juuri on siinä talutushihnan toisessa päässä, omistajassa, joka on tavalla tai toisella laiminlyönyt koiran kasvatuksen sen alkumetreillä. Ellei koiran ei toivottua käytöstä aleta karsia riittävän varhaisessa vaiheessa, koira oppii, että käytös on sallittua. Myöhemmällä iällä se saattaa kokeilla vanhaa, huonoa käytöstä vain nähdäkseen, olisiko sen mahdollista saavuttaa aiemmat edut omistajan kustannuksella.

Koska koirat polveutuvat susista, ne ovat luonnostaan myös opportunisteja: ne pyrkivät parantamaan omaa asemaansa kaikin keinoin. Ruoan varastaminen, johtaja-aseman ottaminen ja tottelemattomuus ovat selkeitä esimerkkejä näistä luonteenpiirteistä. Myös rangaistuksen välttäminen ja ”selvät” syyllisyyden osoitukset – tai sellaiset, miksi me ihmiset käytöksen tulkitsemme – ovat toisenlaisia opportunismin osoituksia.

Mitä tästä pitäisi muistaa? Koira on lemmikkieläin, jonka tulee pystyä elämään ihmisten yhteiskunnassa ilman rähinää, aggressiota ja omistajansa hyväksikäyttöä. Tämän varmistaminen on omistajan vastuulla siitä hetkestä lähtien, kun pentu tulee taloon aina siihen saakka kunnes rakas lemmikki siirtyy sateenkaarisillan taa.

Annetaan lemmikeillemme niiden arvoinen elämä.