Agility – sopiiko laji itselle?

Tämä artikkeli on tehty niille ihmisille, jotka haluaisivat kokeilla agilityä ihan huvin vuoksi. Usein kuullaan kuinka ihmiset keksivät tekosyitä, miksi jokin harrastus ei onnistu ja tähän voi vaikuttaa oma kunto, koiran kunto, kilpailu motivaation puuttuminen, koiran ikä, tai esimerkiksi kouluttajien ja muiden kurssilaisten asenteet, jotka eivät ole kovin ystävällisiä. Näistä ei kuitenkaan kannata lannistua, sillä laji sopii lähes kaikille ja varsinkin jos ei lähdetä kisaamaan, voidaan sitä harrastaa hyvin myös hitaan tai hiukan sairaan koiran kanssa. Tässä tulee vain löytää sellainen ryhmä, jossa yhteishenki on hyvä ja kouluttajalla on avoin mieli sen suhteen, tuleeko kilpailuihin tähdätä, vai voidaanko harrastaa vain harrastamisen ilosta. Näin voidaan myös muokata rata sopimaan koiran fyysisiin tarkoituksiin ja jättää esimerkiksi hypyt kokonaan pois, tai madaltaa niitä huomattavasti. Kannattaa kysyä alueen mahdollisuuksista eri seuroilta ja etsiä sopiva harrasteryhmä itselle.

Jos kilpailuihin ei missään nimessä haluta mennä, voidaan tietenkin aloittaa myös kotona. Tämä voi olla alkuun hiukan haastavaa, jos koulutuksesta ei ole hajuakaan, mutta tekemällä sitä oppii. Hitaalla ja varovaisella tahdilla päästään kokeilemaan esteitä ilman onnettomuuksia ja on tärkeää muistaa, ettei koiraa tule pakottaa mihinkään esteeseen. Hauskaa on oltava joka hetki! Radan voi rakentaa itse kotona löytyvistä välineistä, tai rakentamalla esteitä ihan puusta, mutta pelkkä muutama tuoli, laudanpätkä ja vaikka juomapullot riittävät jo alkuun tekemään hyppy esteitä ja kierrettäviä keppejä.

Jos kilpaileminen saattaisi kiinnostaa, tiedossa on hyviä uutisia. Suomessa on lukuisia koirakouluja ja yhdistyksiä, jotka ovat erikoistuneet pelkästään agility harrastukselle ja kilpailuita puolestaan järjestetään aina pienistä paikallisista kokeista, kansainvälisiin turnauksiin asti. Aloittelijan on hyvä pitää motivaatio korkealla pienten tähtäinten avulla, mutta tietenkin salaa voidaan hiukan unelmoida jo isompiin kisoihin lähtemisestä. Näissä kuitenkin ratkaisee koiran taitojen lisäksi se, kuinka nopea omistaja on ja miten hyvin tämä osaa koiraa ohjata. Vuosien harjoittelu on se, minkä avulla päästään lajissa huipulle ja tähän tarvitaan ammattitaitoinen kouluttaja avuksi, jotta turhilta virheiltä vältytään.

Suomalaiset ovat myös maailmalla agilityn parhaimpiin osaajiin kuuluvaa porukkaa ja sana ammattitaidosta on kirinyt pitkälle. Tämä tarkoittaa sitä, ettei osaavan kouluttajan löytäminen ole haastavaa, vaikka asuttaisiin syrjäisemmällä seudulla. Silti jos haaveena on huippu tulokset, tulee ottaa huomioon myös koiran rajat. Isommat ja raskaammat rodut eivät tule koskaan olemaan yhtä nopeita suorittajia, kuin pienemmät ja ketterämmät rodut, joten vaikka rata suoritettaisiin ilman virheitä, ei se välttämättä tarkoita sijoittumista kovin korkealle, varsinkin kun lähdetään kisaamaan korkeammilla tasoilla ja vaativia vastustajia vastaan!

This entry was posted in Yleinen. Bookmark the permalink.